Nimi: Damyan
Sukupuoli: Uros
Ikä: 4 v
Laji: Koirasusi
Rotu: Tuntematon
Lauma: Befalas
Ryhmittymät: -
Ulkonäkö: Damyan on keskikokoinen, jäntevä uros. Hänellä on pitkät ja jäntevät jalat, solakka keho sekä isot tassut. Vaikka hän on jäntevä, hän ei ole kovinkaan raskas varreltaan, joten liikkuminen on ketterää sekä joustavaa. Uroksella on keskipitkä, karhea turkki, joka on hieman pidempää hännässä sekä rinnan alueilla. Jopa lyhyt harjas koristaa tämän päälakea ja niskaa. Turkissa on yhteensä neljää eri väriä, valkoista, tummanharmaata, mustaa sekä tummanruskeaa. Pohjavärinä toimii tummanharmaa, ja kolmea muuta väriä on tietyissä kohdissa kehoa. Kuvioista saa parhaiten selvän kuvaa katsomalla, joten tässä en niistä nyt paljoa informoi. Koruja tummaturkilla ei juurikaan ole, mutta vasemman silmän päältä kulkee arpi(kts. menneisyys). Arpi on jo haalistunut, mutta näkyy silti vielä selvästi.
Luonne: Damyan on vieraita kohtaan yleensä kohtelias, mutta kuitenkin varautunut. Hän tutustuu uusiin koiraeläimiin mielellään(Tai no, riippuu vähän mielialasta), mutta hän ei ole mitään hauskinta seuraa. Hän on yleensä vakavamman puoleinen, hiljainen uros, joka ei paljoa suutaan soita turhan takia. Hän saattaa vaikuttaa jopa luotaantyöntävältä ja kylmältä, mutta oikeasti näin ei ole. Hän osaa olla lempeä sekä ystävällinen, muttei kovin moni tätä pääse kokemaan. Nartuille hän on hieman ystävällisempi kuin uroksille, mutta se ihan riippuu siitä, onko kyseessä Lahkolainen vai lahkonvastainen koiraeläin, tai onko kyseessä joku lauman arvohenkilöistä. Yleensä Damyan ei ole mikään tappaja, mutta jos tappokäsky tulee ylemmältä taholta tai vain on oma tarve siihen, niin kyllä uros tekee, mitä pitää, eikä kärsi yleensä surusta. Uros suorastaan vihaa Lahkoa sekä sen toimia, joten ainakaan lahkolaiset eivät tule saamaan kovinkaan ystävällistä seuraa jos he paljastavat lahkolaisuutensa. Damyan ihailee Puolikuuta(Jos joku siitä hänelle kertoisi, hän saapui Andriaanalle vasta hetki sitten, joten hän ei tiedä saaren menoista kovinkaan paljon.) ja pyrkii auttamaan noita saaren puhdistuksessa. Tämän suututtaminen ei ole yleensä vaikeaa, mutta yleensä jotkut pääsevät kiipelistä pelkällä varoituksella, mutta on niitäkin, jotka on joko hakattava tai tapettava. Kuitenkaan uros ei niinkään nauti tappamisesta, paitsi jos tapettavana on saaliseläin, muttei kuitenkaan kärsi sydänsuruista. Jos herra joskus hankkii puolison tai jopa perheen, niin hän puolustaa näitä hengellään, ja luultavasti myös suree näiden kuolemaa, jos hän itse pysyy hengissä siihen asti. Damyan on taitava saalistaja, joka osaa käyttää hampaitaan ja kynsiään saalistaessaan, ja hän ei yleensä tunne syyllisyyttä, jos saalis hänen takiaan pääsee karkuun. Ystävystyminen urokseen saattaa olla hieman vaativaa, mutta kun hänestä saa ystävän, on kyseessä luotettava ystävä, joka voi kuunnella murheita ja lohduttaa tarpeen tullen. Vaikka Damyan onkin hieman laiha, ei se tarkoita sitä, etteikö hän itse syö tarpeeksi. Hän vain huolehtii siitä, että hän jaksaa tehdä kaikenlaista ruokailun jälkeenkin. Uros ei ole helposti rakastuvaa sorttia, vaan etenee suht hitaasti suhteissa, koska hän ei halua tehdä pentuja sellaisen kanssa, joka jättää puolisonsa heti pentujen syntymän jälkeen. Jos Damyan rakastuu ja tuo narttu jättää hänet, niin hän vain yrittää sulkea tuon nartun mielestään ja jatkaa elämäänsä. Pentujen seurassa herra on yleensä hieman vaivaantunut, syynä kokemattomuus. Oppisi hän pentujen seurassa ottamaan rennostikin, mutta tuskin kukaan pentu haluaisi seurakseen tylsää koirasutta.
Menneisyys: Damyan syntyi mantereella, suden ja koirasuden lemmentuotteena veljen kanssa. Elo sujui hyvin, kunnes Damyan veljensä kanssa lähti metsälle yksin ja jätti vanhempansa kaksin. Kun urokset palasivat takaisin, he näkivät lahkolaisen, joka yritti voimakeinoin käännyttää sutta ja koirasutta Lahkoon. Koska vanhemmat olivat molemmat Lahkoa vastaan, tappoi lahkolainen heidät, veljesten silmien edessä. Lahkolainen huomasi myös puolitoistavuotiaat veljekset, ja kerkesi harmikseen vahingoittaa heitä vain vähän, koska hän sattui olemaan pulskemman puoleinen ja huonokuntoinen, mutta vahva. Veljekset pääsivät karkuun, mutta eivät täysin ehjin nahoin, vaan he molemmat olivat saaneet pari arpea, Damyan vasemman silmänsä päälle ja hänen veljensä kuonoon. Veljekset surivat totta kai vanhempiensa poislähtöä, mutta heidän vihansa Lahkoa vastaan kasvoi. Pian vanhempien poislähdön jälkeen veljekset erosivat, ja Damyan päätyi meren rannalle, ja sieltä hän löysi lautan, mille hän istuutui ja lähti seilaamaan kohti tuntematonta. Pari päivää ja yötä uros seilasi pienellä lautallaan, kunnes hän joutui myrskyyn. Myrskyssä hän ei nähnyt edes kuonoaan pidemmälle, ja myrskyn laannuttua Damyan ajelehti tuntemattomalle saarelle. (Pelit on tarkoitus aloittaa rantautumisesta)
Pelaaja: Satine
Pelaajan sähköposti: lihapullasosemuusi[at]luukku.com
Pelipaikka: Andriaana